Mirkka Mattheiszen: Lokki. Erään kohtaamisen muistiinpanot

17,00

Mirkka Mattheiszen
Lokki. Erään kohtaamisen muistiinpanot.
sivunumeroimaton
130 x 220 mm
Kannen kuva: Mia Rönkä
Taitto: Mirkka Mattheiszen
Rengaskirja
ISBN 978-952-69097-1-4
Ilm: 2019

Osasto:

Kuvaus

Hän rakentaa kehoa ja muokkaa maisemaa. Hän on robottileikkuri. Hän synnyttää kolmoset.

Hän on tukevasti juovuksissa.

Mirkka Mattheiszenin runoteos tapaa Lokin merenrantamaisemissa ja kaupungeissa. Kun Lokkia pysähtyy kerran jututtamaan, hänestä on miltei mahdotonta päästä eroon. Moni asia muuttuu hankalaksi.

Entä jos tämä on privat,
entä jos tämä on privat område?

Höyhenpeitteen alta löytyy aina uusi piste, johon tarkentaa.

Arvioita

Mirkka Mattheiszen: Lokki. Erään kohtaamisen muistiinpanot kirjablogeissa:

”Tämä on jo esineenä kiehtova – ja hyvä esimerkki siitä, miten muoto tukee sisältöä. Nyt ollaan muistiinpanojen äärellä. Kokoelmassa minäpuhuja kohtaa Lokin, ja kertoo havaintojaan siitä. Tai tietenkin hänestä! Lokki on nimittäin melkoinen persoona. Hän kaahaa moottoritiellä, synnyttää kolmoset, ryhtyy kehonrakentajaksi, liikuttuu yliajetusta kastemadosta, kirjoittaa sonetin. Lokki on raivostuttava, inhimillinen, kiehtova ja kummallinen.” – – ” Lokki on vapauttava lukukokemus. Välillä tajuan valtavasti, välillä hämmennyn tyystin. Välillä naurattaa. Ja niin saa ollakin. Lokki on omanlaisensa, ei minun kuulukaan sitä tyhjiin selittää.”
Päivi Haanpää Päiviä – Kirjallisesti -blogissa 5.3.2020.

”Huomasin miten paljon kirjan fyysinen muoto vaikuttaa kokemukseen. Tyhjä tila muistivihkossa herättää halun täyttää sitä itse. Mieleen tulee piirustukset lokeista ja toreista ja vihkoon liimatut löydöt rannoilta mitä voisi itse vihkoon lisätä. Kuin kirja kutsuisi leikkimään.” – – ”Runojen kieli itsessään oli kaunista, mutta se myös rakensi pääni sisään hyvin visuaalisen maailman täynnä tekstuureja. Sieltä löytui rumuutta, arkisuutta ja upeutta. Jokin epätoivoinen taustavire sanojen takana oli, mitä oli kuitenkin hankala varsinaisesti nostaa sieltä esiin.”
Simo Sahlman Lukupino-blogissa 19.4.2020

”Muodosta seuraa, että kokoelman lukeminen on loputonta, sillä viimeistä sivua ei ole, vaan loppuun päästyään lukija on taas alussa. Lukeminen simuloi näin lokin lentoa, joka jatkuu ja jatkuu aina vaan.”
Omppu Martin Reader, why did I marry him? -blogissa 21.1.2020.